Menu

Jussi Ovaskainen

saalbach2-62

Jättiläisten taisto

Jättiläisten taisto

Minulle esitetään usein kysymys, minne kannattaa lähteä laskemaan. Vakiovastaus on aina, että valitse seura ensin, sitten kohde. Kävin alkuvuodesta Saalbachissa, jossa puhaltavat voimakkaat kehityksen tuulet. Sama meininki on myös toisessa klassikkokohteessa St. Antonissa.

img_9023-5

St Antonin iltamaisemaa

saalbacgnight-11

Saalbachin keskustori lumisateessa

Olin Saalbachissa ensimmäistä kertaa, ja St. Antonissa olen vieraillut useasti, viimeksi toissa kaudella. Tyhjennetään pajatso heti: Vertailu on mahdotonta, sillä kumpikin hiihtokeskus on loistava valinta ihan minkä tason laskijalle tahansa.

St. Anton – alppihiihdon kehto

img_9012-2

St Antonin Galzig Bahn

Läntisessä Itävallassa, Tirolissa olevan Arlbergin laakson St. Anton on yksi maailman tunnetuimmista hiihtokeskuksista. Siellä on 305 rinnekilometriä ja noin 200 km vapaalaskuun tarkoitettuja hoitamattomia reittejä. Antonin hissialue yhdistyi tälle kaudelle ylempänä laaksossa sijaitsevan Zürsin kanssa, ja käytössä oli uusi Flexbahn-kabiini. Hiihtoalue kasvoi rinnekilometreiltään Itävallan suurimmaksi.Samalla vähentyi tarve istua paikoin tuskastuttaviakin hiihtobussimatkoja laakson teillä. St. Anton on viime vuosina rakentanut yhdyshissejä esimerkiksi vapaalaskijoiden suosimalle Rendlin hiihtoalueelle. Vaihtoehtoja hiihtopäivän viettämiseen löytyy valtavasti.

Vapaalaskijoiden suosimat reitit ovat lumisateiden jälkeen nopeasti kolutut, joten oman jäljen piirtäjällä pitää kiirettä.

0-img_9080-13

Galzigilta lasku tulee tutuksi St Antonin kylään laskijoille

Saalbach – rento ja leppoisa

Saalbach sijaitsee keskellä Itävaltaa Salzburgerlandissa Tirolin rajalla. Saalbachissakin on panostettu erilaisia hiihtoalueita yhdistäviin hisseihin, ja uusimpana tulokkaana on TirolS-kabiini Fieberbrunniin. Tämä Tirolin puolella sijaitseva keskus on tunnettu vapaalaskijoiden salapaikkana. Tästä kuulin muutamia kommentteja, että kohde olisi nyt pilattu. Keskuksessa on 270 rinnekilometriä, ja se on Itävallan suuruusmittarin mukaan sijalla kolme. Parin vuoden kuluttua sijaluku on yksi, kun yhdyshissi Zell am Seen kanssa avataan. Silloin rinnekilometrejä on 360. Kaikkiaan hissikanta on erittäin tasokasta ja nykyaikaista kuten myös St. Antonissa.

untitled-23

Saalbachista avautui yhteys Fieberbrunniin kaudesta 15/16 alkaen.

Vertailut

Saavutettavuus:

Saalbachin lähin lentokenttä on Salzburgissa 95 km:n päässä, ja sieltä pääsee Holiday Shuttlella 44 euron hintaan hotellille. St. Antoniin pääsee Insbruckin kentältä (100 km), jonne ei juurikaan tehdä reittilentoja, charter-lentoja paremminkin. Suomesta Geneve on luontevin reittilentokenttä, ja sinne on noin 200 km. Toinen vaihtoehto on München (250 km). Zürichin kentälle kulkee Arlberg Express -linja-autoyhteys, ja matkan hinta on 50 euroa. Kumpaankin keskukseen tehdään STS-Alppimatkojen valmismatkoja. Näiden matkojen lennot ovat Salzburgiin ja Insbruckiin.

saalbach3-44Kylä:

Saalbachin huoneistoista 90 % on kävelyetäisyydellä lähimmästä hissiasemasta. Samaa tietoa ei ole saatavilla St. Antonista, mutta siellä joutuu varmasti useammin turvautumaan ski bussin kuljetukseen. Molemmissa kylissä on erittäin hyvin toimiva ski bus -järjestelmä.

Saalbach ja St. Anton ovat hyvin samantyylisiä kyliä. Ne ovat siistejä ja palvelut laadukkaita. St. Antonin keskustaa leimaa rahtusen riehakkaampi tunnelma kuin Saalbachissa.

saalbach2-380

Bauern Tequila on kamalan makuinen, mutta pakollinen hiihtopäivän päätösjuoma Saalbachissa.

After ski:

Jos otetaan tarkasteluun kummankin taajaman tunnetuimmat paikat eli St. Antonin Mooserwirt ja Saalbachin Hinterhag Alm, niin peli on selvä. Mooserwirtin juhlinta on paljon virmakkaampaa kun Hinterhag Almin. Kyllä Hinterhag Almissakin monojalka vipattaa ja olut maittaa, mutta paremmat polkat saa Mooserwirtissä. Näiden legendaaristen paikkojen lisäksi kummassakin kylässä on kymmeniä muitakin after-paikkoja – tunnelmallista takkatuvista alppihumppahelvetteihin.

img_9403-13

St Antonin Mooserwirtenissä janoisimmat saa juoman suoraan hanasta.

Rinteet:

Pelkät kilometrimäärät eivät ratkaise kisaa, ja molemmissa keskuksissa on hyviä rinteitä koko viikoksi. Rinteitä löytyy mukavasti kaikentasoisille laskijoille, ja rinteistä pidetään olosuhteisiin nähden hyvää huolta . Pienen ilahtumisen saivat aikaan Saalbachin erilaiset kiertomahdollisuudet – harvemmin tarvitsi tulla samoja reittejä takaisin.

0-img_9061-7

St. Antonin ensiapukopteri töissä

Parkit:
img_9390-10

St Antonin hiihtoalueen Zürsin kylässä on rahtusen hienostuneempi meininki.

Kummassakaan kohteessa en ole käynyt kuin reunalta kuikuilemassa, joten arvio on äärimmäisen epävirallinen. St. Antonin ilmailumahdollisuudet arvioisin Saalbachia monipuolisemmiksi.

saalbach2-397

Saalbachissa ulkoilmaravintolat sulkevat klo 20.

Hissit ja jonot:

Saalbachin kylältä nousee neljä linjaa ylös vuorille, ja aamun ruuhkat purkautuvat hieman St. Antonia nopeammin. Lisäksi Saalbach sijaitsee hiihtoalueen keskellä, joten vaihtoehtoja on enemmän kuin laakson laidalla sijaitsevassa St. Antonissa. Samalla myös valtava massa laskijoita levittäytyy alueelle paremmin. Toisaalta kärsivällinen hiihtäjä löytää St. Antonista aina täysin rauhallisia ja vähän laskettuja paikkoja, mikäli malttaa siirtyä muutamiin perimmäisiin kolkkiin.

stanton-427

St Antonin Rendlin alueella on pohjoisensuuntaisia rinteitä, joten pöllytettävää voi löytyä vielä iltapäivälläkin.

Tulevaisuus:
saalbach2-360

Happy Hour ja aurinko saa hymyt esille Saalbachissakin.

Yhteys Zell am Seehen tekee Saalbachista huomattavan houkuttelevan kohteen. St. Antonin seuraavia kehitysaskeleita ei ole vielä kerrottu. Varmaa lienee se, että kilpavarustelu ei jää tähän. Hiihtäjänä olen tästä kehityksestä vain iloinen. Parasta on, että mitä isot keskukset edellä, sitä pienemmät perässä.

Lopuksi:
saalbach3-29

Seuraavaa hiihtoreissua on hyvä suunnitella ajoissa.

Osa eroista on hieman väkisin väännetty, ja molemmissa paikoissa on hienoa hiihtää. Keli ja kaverit vaikuttavat varmasti enemmän kuin varsinainen kohde. Mikäli on suosinut aina vain toista, kannattaa käydä vieraissa. Saalbachin ja St. Antonin välinen ero ei ole suuri.stanton-412

Täältä löydät Edge-lehteen tekemäni jutun Saalbachin vierailustani. Kummatkin reissut tein yhteistyössä Alppimatkojen kanssa. Näkemykset ihan omat.

St Antonin kotisivut

Saalbachin kotisivut

 

 

mysteryranch-2

Kovaan käyttöön – Mystery Ranch rinkka

Sain testattavaksi amerikkalaisen Mystery Ranchin Terraplane rinkan. Merkki oli minulle tuntematon, mutta googlauksella kävi ilmi, että merkki on tullut tunnetuksi mm. armeijan reputtajana.

Rinkan ensisilmäilyllä vakuuttuu siitä, että tuote on tehty kestämään. Myös painoon kiinnittää huomiota, rinkka tuntuu painavammalta kuin ilmoitettu paino. Ilmoituksen mukaan painoa pitäisi olla 3,3 kg. Rinkka vaakaan ja saa huomata olevansa väärässä, vaaka näyttää samaa lukemaa kuin ilmoitettu. 82 litran tilavuudella varustettu Terraplane on suunniteltu vaativille pitkille vaelluksille ja retkikunta käyttöön.

mysteryranch-7

Remmejä riittää

Erilaisia kiinnitys- ja kiristysremmejä on paljon. Aluksi niiden kanssa oli suorastaan ihmeissään. Kiinnitys ja kiristysremmejä on jopa sisäpuolella. Koska testipäivien ajaksi ei ajoittunut mitään pidempää retkeä, ominaisuuksia piti testata vähän keinotekoisesti.

Kestävyyttä ja repun säätömahdollisuuksia kokeilin laittamalla tyttäreni (145 cm, 32 kg) reppuun. Hän vaihteli paikkaa ja painopistettä. Rinkan olkahihnat ja lannevyö ovat helpot säätää ja siten korjata painopisteen muutoksia. Mahdottomia ei tietenkään pysty säätämään, mutta Terraplanen säädettävyys on huippuluokkaa. Yksi syy hyvään säädettävyyteen on runko ”mountain frame”, joka mahdollistaa poikkeuksellisen laajat korkeussäädötkin. Runko myös istuu selkään hyvin, heti ensimetreistä alkaen. Kaikki remmit ovat säädettävissä myös korkeussuunnassa, joten Terraplanen saa riittävällä kärsivällisyydellä sopimaan jokaiselle aikuisen kokoiselle vaeltajalle. Vaikka rinkka on tilava, sen selkäosa ei ole liian leveä. Sauvojen kanssa retkiluistelu sujui mukavasti, ilman käsivarsien hankaamista repun reunaa vasten.

terraplane_15-profile

Useita taskuja

Pääliläpässä on kaksi taskua, esimerkiksi kartalle ja eväille. Pohjassa erillinen tilavampi osasto esim. keittimelle, makuupussille tai märille tavaroille. Erikoinen ratkaisu on etupuolella olevat ”torpedo-taskut”. Niille löytyi käyttöä retkiluistinten kuljetustaskuina.

Lastaaminen sujuu perinteisesti yläkautta, mutta halutessa myös sivusta, siellä olevan vetoketjun ansioista. Tämä on mainio ominaisuus, sillä perinteisesti se ensimmäiseksi tarvittava tavara on se pohjimmaiseksi pakattu. Molemmilla sivuilla olevat kompressihihnat ovat helppokäyttöiset ja toimivat. Niiden avulla saa taakan kiinteäksi paketiksi ja lähelle selkää.

Erilaisia kiinnityslenkkejä Terraplanessa on useita erilaisia. Myös perinteiset lenkit hakuille löytyvät. Tämä on joillekin, hilujen virittelyä rakastaville, tärkeä ominaisuus. Itse pyrin pakkaamaan tavarat repun sisäpuolelle, ettei mitään putoaisi tai tarttuisi mihinkään kiinni.

mysteryranch-5

Läpän pienuus ihmetytti

Lumilukko on kaksinkertaista kangasta, joka lisää tunnetta kestävästä tuotteesta. Toisaalta pääliläpän pieni koko vähän arvelutti. Suihkuttelin vettä Terraplanen päältä ja yläviistoisista suunnista. Sisältö pysyin kuivana tässä testissä, eli kansi on tarpeeksi suuri yhdessä lumilukon kanssa. Jälleen tuntemus ja toteutuma eivät kohdanneet toisiaan.

Vetoketjut toimivat mutkattomasti ja soljet ovat riittävän suuret, että niitä pystyi käyttämään myös hanskat kädessä. Oikeastaan ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli tasku lannevyöhön. Sekin lähinnä tottumuksesta. Taskujen virkaa korvasi kaksi juomapullotaskua lannevyön selänpuoleisissa päissä. Kankeahkolle keski-ikäiselle miehelle juomapullon ottaminen toppavaatteissa meni vähän venyttelyn puolelle. Takaisin laittaminen onnistui vasta kiukkutuhinan kera.

mysteryranch-3

Kestävä kangas

Varsinainen syy repun testattavaksi saapumiseen oli CORDURA® 500D uusi, kestävä kangas. Kestävyyttä tuli kokeiltua, tyttären lisäksi, 18 kg kahvakuulalla sekä neljällä parilla luistimia, ilman teräsuojia. Viiltoja ei syntynyt kankaaseen. Lisäksi paloherkkyyttä kokeilin kuljettamalla kynttilää repun pintaa pitkin. Kankaaseen ei tullut minkäänlaisia merkkejä paloherkkyydestä.

Testireissuja tehtiin myös ruokakauppaan. Koiranruokasäkki tuli kotiin rinkassa vaivatta. Vaikka Terraplane oli ensivaikutelmana aika rujo, käsitys muuttui käytössä. Siinä on paljon mahdollisuuksia erilaisiin kuljetusvaihtoehtoihin. Suuren rinkan tärkein asia on hyvä kannettavuus. Siinä Terraplane on suorastaan esimerkillinen. Vaikka Terraplane ei nyt päässyt käyttötarkoituksen mukaiseen testiin, ei tullut mitään epäilystä siitä, etteikö siitä saisi luotettavaa reissukaveria. Luultavasti hyvinkin monivuotista.

mysteryranch-6

Terraplane lukuina:

·        tilavuus 82 l

·        paino 3,37 kg

·        kangas 500D CORDURA®

mysteryranch-10

Sisäpuolellakin on kiristysremmejä sekä rinkan korkeuden säätö. mysteryranch-9Hihnojen kanssa saa olla tarkkana, että laittaa oikeat remmit oikeaan kohtaan.

mysteryranch-8Lannevyö on pehmeä, mutta jämäkkä. Istuu erinomaisesti parin käyttökerran jälkeen.

sveitsi-98-of-256

Jungfrau – Alppien sydänmaita

Sveitsin hiihtomatkailu on ollut haasteiden äärellä kalliin franginsa johdosta. Matkaajia on kuitenkin piisannut, sillä moni on valmis maksamaan korkeasta laadusta, jota Sveitsissä saa, hiihtomatkan jokaisessa vaiheessa.

Osittain Sveitsin maine on ansaittu, osittain turha. Kaupasta saa ruokaa selkeästi Suomea halvemmalla, mutta tarjoiltuna se ylittää Lapin hinnat.
sveitsi-455-of-222
Huhtikuun alussa kävin Junfraun alueella isännöimässä toimittajaryhmää  Haslitalin, Wegnenin sekä Mûrrenin hiihtokeskuksissa. Reissun mahdollistivat Helly Hansen, Jungfraun alue, Volkl sekä Marker.

Haslitalissa pääsimme uuteen Reuti hotelliin, joka sijaitsi aivan hissiaseman vieressä. Tyylitaju ja käytännöllisyys löivät hotellissa sujuvasti kättä. Kaikki mihin katsoi, näytti tyylikkäältä ja laskijan tavaroille löytyi helposti kuivaus- ja säilytyspaikat. sveitsi-7-of-256Haslitaliin ei ole hissiyhteyttä alueen muista hiihtokeskuksissa. Linja-autoilla pääsee kätevästi vaihtamaan keskusta. Keskuksen vaihtaminen tulee ajankohtaiseksi, mikäli alueella on pidempään. Haslital on alueena pienehkö ja sen rinteet on laskettu päivässä. Toinen päiväkin siellä vielä kuluu, mutta sitten alue on nähty rinteiden osalta. Ajankohta ei enää suosinut rinnealueiden ulkopuolista laskemista, mutta joitain lupaavan näköisiä seiniä alueella oli, joita koluamalla olisi saanut lisäpäiviä alueelle. Maisemat kestävät kyllä katselua pidempäänkin

Hyviä oppaita löytyy  helposti. Meillä oli oppaana Christian Kerber, joka oli tosi miellyttävä persoona. Hän hurmasi ryhmän naiset kaivamalla gondolimatkalla repustaan itse ampumansa vuorikauriin savustettua lihaa ja viiltäen siitä tuhdit siivut jokaiselle. Jälkiruuaksi hän tarjosi vaimonsa tekemään juustoa, jonka raaka-aineena oli paikallisten lampaiden maito. Aivan taivaallista! sveitsi-80-of-256Haslitalin rinteet olivat leveät ja viettävät. Kuin luotu rinnehurjasteluun leikkaavilla suksilla. Kanssalaskijoita oli todella vähän, joten hurjastella sai kaikessa rauhassa. Rinteiden hyvä kunto suorastaan pakotti laskemaan taitotason rajoilla olevaa vauhtia.

Päivän päätteeksi siirryimme taksilla Mürreniin nousevalle gondolille. Mürren sijaitsee vuoriylängöllä, jonne pääsee vain gondolilla. Sijainti on pitänyt kylän turismin pienimuotoisena ja kylän hyvin aitona alppikylänä. Kylästä ylöspäin alkaa Mürrenin hiihtoalue. Gondolimatkan päätteeksi huomasimme hotellimme Alpenruhin sijaitsevan aivan gondolin yläaseman sekä hiihtoalueen hissien ala-aseman juurella. Voisi luonnehtia optimisijainniksi. Alpenruh on hyvin perinteinen alppihotelli, siisti ja kodikas. Ruoka sisälsi myös hiihtopäivän jälkeiset tärkeimmät mausteet, kalorit. menaiset-6-of-27Aamulla kävelimme kylän poikki juna-asemalle, josta jatkoimme alas Lauterbrunnenin kautta ylös Wengeniin. Juna-condoli-juna yhdistelmään kului noin tunti. Viimeisin junamatka oli vähän tuskainen, sillä juna oli tupaten täysi. Wengenissä järjestettiin samana päivänä kauden päättävät musiikkifestivaalit, jossa on noin 10 000 riehakasta musiikinystävää.

Jahka festariruuhkasta juna-asemalla selviydyimme, edessä oli todellinen laskijan karkkikauppa. Hissejä lähti moneen suuntaan ja rinteitä oli joka puolella. Lähdimme Jungfraun huipun suuntaan, jossa laskimme pilvisessä kelissä vauhdikasta rinnehurjastelua aina lounaaseen saakka. sveitsi-324-of-222Lounaasta kukkaro 20 euroa kevyempänä suuntasimme laakson toiselle reunalle. Jungfraun kuvauksellisuutta, ja hailakasti pilvien läpi sävyjä luonutta aurinkoa hyödyntäen, pidimme pienen kuvaussession. Muutaman onnistuneen ruudun jälkeen päätimme pitää ansaitun esiafterskin. Leppoisa tuokiomme keskeytyi, kun vuoriravintolan pitäjä kehotti poistumaan vuorelta pikaisesti. Tulossa oli huomattava myrsky. Jungfraun huippua ei enää näkynyt, tummanpuhuva pilvimassa vyöryi suuntamme. Tuulta oli huomattavasti eikä matkanteosta jyrkästä alamäestäkään huolimatta meinannut tulla mitään. Vähän alaspäin päästyämme tuuli hellitti ja päätimme laskea aina Allmendin kylään saakka. Siellä paistoi aurinko ja ihmiset nauttivat terasseilla t-paidoissa virvokkeita. Liityimme heidän joukkoon, sillä Lauterbrunnenin juna oli tulossa vasta vajaan tunnin kuluttua. Miten voikaan keli vaihdella niin paljon 15 minuutin laskun jälkeen?sveitsi-555-of-115 Viimeisen laskupäivän kohde oli Mûrren. Paikka mainostaa itseään James Bondin hengessä, sillä huipulla sijaitsevassa Piz Gloriassa on kuvattu ”Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” raina. Mûrren on tunnettu myös vapaalaskijoiden mekkana. Ja siltä se näyttikin. Helposti saavutettavia puuterileikkikenttiä näkyi todella paljon. Sääli, että myöhäinen ajankohta vähäisine lumineen jätti takamaastot vain haavelaskuiksi.sveitsi-552-of-115Mûrren on korkealla, joten sieltä avautui huikeita maisemia, mikäli malttoi niitä laskukiimassa katsella. 
Rinteissäkin sai ajan kulumaan loistavasti. Hienoja rinteitä, upeita solia ja kivoja rinnekahviloita. Laskijan oli hyvä olla!

Sveitsi on hieno maa. Kaikki toimii, paikat ovat siistit ja turva-asiat ovat kunnossa. Erityisen vaikuttunut olin julkisen liikenteen toimivuudesta. Eri kulkuvälineiden aikataulut oli synkattu toisiinsa siten, että matkanteko oli sujuvaa. Vaikka tällä reissulla käytimme aika paljonkin aikaa junassa ja gondoleissa istumiseen, ei se tuntunut siltä. Hienot maisemat ja aito rauhallinen alppitunnelma sekä tietysti oiva seura sai siirtymätkin tuntumaan lomalta, vaikka työmatkalla oltiinkin.

Aitous, se on se sana, joka Jungfraun matkasta tulee ensimmäisenä mieleen. Vaikka alueella turismia on, niin massaturismia sen perinteisessä mielessä ei näy.
Reissutoverini Anette ja Kristiina tekivät Trail Hunterz kanavalleen kaksi videota reissultamme:


Tahtoo takaisin!

kesabg-30

Sähköä avuksi

Sähköavusteiset polkupyörät ovat lyöneet itsensä läpi eritoten Keski-Euroopassa. Sporttimyyjä-lehden mukaan Saksassa, Englannissa, Hollannissa, Espanjassa ja Ranskassa niitä myytiin 2015 liki miljoona sähköavusteista polkupyörää. Kasvua liki 50%!

Eurobike-messuilla jokainen pyörämerkki esitteli uusia e-pyörämalleja, joten jyrkkää myynnin kasvukäyrää voi huoletta enustaa tulevillekin vuosille. Perinteiset polkupyörämerkit ovat ottaneet nämäkin markkinat haltuunsa, osa tosin sivubrändeillään. Saksalainen Bosch on muodostunut jonkinlaiseksi laadukkaampien elektroniikkaosien synonyymiksi. Myös Yamahalla ja Shimanolla on laatutuotteiksi luonnehdittavia komponentteja.
kesabg-42Sähköavusteiset pyörissä ajajan pitää polkea itse, mutta sähkömoottori helpottaa polkemista. Avun määrää voi säätää itse, usein säätö on 4-5 portainen. Keski-Euroopassa e-pyöriä käytetään paljon kaupungeissa. Esimerkiksi työmatka-ajoon pyörä antaa hiettömän tai ainakin vähähikisemmän vaihtoehdon.bg_kesa-21Testasin e-pyörää kahden päivän ajan Itävallassa, Bad Gasteinin maastoissa. Ensituntumalta pyörä on painava, noin 7 kiloa vastaavaa tavallista pyörää painavampi. Painopiste on kuitenkin alhaalla, joten lisäpaino ei juurikaan haittaa ajettavuutta. Testipyöräksi annettiin 29” maastopyörä, jonka kauppahinta Itävallassa oli kuulemma noin 3 000 euroa.kesabg-9Sähköavustimen käyttö on helppoa. Peukalolla ohjataan + tai – nappuloilla lisävoiman määrää. Lisävoima tulee pienellä viiveellä, eritoten lyhyen polkemattomuusjakson jälkeen. Viiveeseen kyllä tottuu nopeasti, mutta aiheuttaa pieniä haasteita, esimerkiksi jyrkkään ylämäkeen lähdettäessä hiekkapinnalla. Kovaa polkaistaessa pyörä ruopaisee, jolloin jäädään paikalleen. Eli lähtö pitää tehdä ilman sähköavustinta ja kytkeä se päälle ensimetrien jälkeen.bg_kesa-6Bad Gasteinissa on hyvin merkityt maastopyöräreitit, kuten käsittääkseni kaikkialla Itävallassa. Tasaisella polkiessa avustinta ei tarvinnut, vaikka pyörä rahtusen normaalia pyörää raskammaalta tuntuikin. Nousun alkaessa sähköavustimen päälle laittaminen helpotti menoa kummasti. Pitihän sillä leikkiä! Turbo-asennon apu oli jopa liian terhakka. 2-3 tasoilla joutui edelleen itse polkemaan, mutta pahimmat maitohapot jäivät erittymättä. Vaikka jyrkästä ylämäestä, Bad Gasteinista Sportgasteiniin, oli kyse, niin huomasin katselevani maisemia. Normipyörällä samoissa nousuissa olisin katsellut lähinnä eturengasta ja puuskuttanut niin penteleesti.Vaikka elektroniikka auttoi, niin edelleen polkijaltakin vaadittiin ponnisteluja. Hiki virtasi, olut ja vesi maistuivat lounastauolla. Liki kaikilla oli negatiivissävytteinen ennakkokäsitys e-pyöristä. Parin ensimmäisen pyöräilytunnin jälkeen ryhmä myhäili kilpaa kokemukselle. Hieno laite!
kesabg-132

Pyörän akun latausaika vaihtelee akusta ja laturista riippuen. Kyse on kuitenkin tunneista, 3-8 tuntia. Akku riitti hyvin 6 tunnin pyöräilypäivän ajan. Olisi riittänyt muutaman tunnin pidempäänkin. Pyörän vuokra oli 36 euroa/pvä. Pidemmäksi ajaksi saa huokeamman hinnan /pvä.kesabg-181Laadukkaita sähköpyöriä myydään Suomessa tänä vuonna n. 1 500 kpl. Ensi kesäksi ennustetaan voimakasta kasvua. Yksi sähköpyöriin liittyvä asia on niiden huolto. Maahantuojat kouluttavat nyt kiivaasti pyöräkauppiaita sähköpyörien saloihin. Mistään ydinfysiikasta ei ole kyse, mutta pyörähuolloissa uudesta asiasta. Ensi kesänä Suomessa liki jokaisessa asiantuntevassa pyöräkaupassa on e-pyörien huollon taitava persoona.kesabg-201Sähköpyöriä myös viritetään. Ne saadaan bittiviikarin avustuksella helposti antamaan apua lainsäätämän yli 25km/h tuntivauhtiin. Se on laitonta ja virityksen jälkeen pyörä pitäisi katsastaa mopoksi. No, kuten tiedämme: laki ja käytäntö eivät kaikkien kohdalla kohtaa. Pyörätiekiitäjiä on jo nähty ja nähtänee tulevaisuudessa entistäkin enemmän.

 

bg_kesa-19

Nautittavaa vuoriliikuntaa

Mukavuus on noussut suureksi syyksi, miksi yhä useampi toteuttaa retkeilyvimmaansa Alpeilla. Ja miksi ei toteuttaisi? Hienot maisemat, hyvin merkityt reitit, hyvät palvelut reittien varrella ja kohtuullinen hintataso, ainakin Itävallassa. bgkesa2-84Lakanoilta-lakanoille retkeilyssä kannettaan vain pientä päiväreppua, jossa on lähinnä juotavaa, pientä purtavaa sekä kelin vaatimia lisävaatteita. Retkipäivä päätetään posliinilautasten ja viinilasien luokse.
Suomesta moni valitsee kohteekseen STS-Alppimatkojen Bad Gasteinin, jonne järjestetään viikon mittaisia valmismatkoja.
bgkesa2-9Vaeltajat jaetaan tasoryhmiin, joita voi vaihtaa viikon aikana. Opas pitää huolta reitillä pysymisestä ja muista järjestelyistä, joten reissaaja voi keskittyä maisemien ihailuun. Ja ihailtavaa todella riittää! bgkesa2-82Bad Gasteinin kyläkorkeus on 1 000 metriä merenpinnasta. Korkeimmillaan Bad Gasteinin alueella käydään liki 2 500 metrissä, joka tuntuu jo tasamaan kasvatin keuhkoissa pienenä happivajeena. Parissa-kolmessa päivässä elimistö tottuu korkeampaan ilmanalaan. yoko-1Alpeilla vaeltamisen tärkeimpiä varusteita on nilkkoja tukevat vaelluskengät. Luettelo hyvien alppiretkeilykenkien ominaisuuksista on ristiriitainen. Niiden pitää olla tukevat, pitävät, kevyet sekä pitävät. Reissullamme oli testissä kenkiin viime vuosina paljon panostaneen Haglöfsin mallistoa. Palautteen perusteella Haglöfsin omistavan Asicsin tuoma kengänvalmistustaito on siirtynyt myös Haglöfsin puolelle. Kengät saivat yksipuolisen ylistäviä kommentteja osakseen. bgkesa2-110Alpeilla keli voi vaihtua nopeastikin, joten kevyet kuorivaatteet on hyvä lisä päivärepussa. Oppaat luottivat sateiden lyhytkestoisuuteen ja käyttivät sateenvarjoja! bgkesa2-150Nousua voi helpottaa huomattavasti hyödyntämällä alueen hissiverkostoa. Graukogelin tai Stubnerkogelin maisemista pääsee huomattavasti helpommin nauttimaan hissien avulla. bgkesa2-6Itävallassa reitit merkitään karttoihin niiden yleisen vaativuustason mukaisesti. Koodisto on sama kuin laskettelurinteissäkin. Mustalla merkityt ovat erittäin vaativia, punaisella vaativia, sinisellä helppo ja vihreällä erittäin helpot. Vihreällä merkityt ovat usein myös esteettömiä liikuntarajoitteisia ajatellen. bgstubner-50Mustillakin reiteillä pärjää ilman köysiä ja hakkuja. Joissain hankalimmissa kohdissa on vaijereita, josta voi ottaa tukea. Värikoodi kertoo enemmänkin reitin teknisistä haasteista kuin kokonaisvaativuudesta. Mustat ovat jo sen verran haastavia, ainakin härmäläiselle, että maisemien katseleminen ei onnistu reittiä kulkiessa. Sen verran paljon pitää katsoa jalkoihin jokaisella askeleella. Onneksi voi pysähtyä, nauttia maisemista ja antaa hengityksen tasaantua. bg_kesa-19Alppimatkojen Salzburger Hof-hotellin olen jo aiemmin kehunut, mutta onhan se ylellistä käydä vaelluspäivän jälkeen kylpylässä saunomassa ja sen jälkeen mennä viiden ruokalajin herkulliselle illalliselle. Talveen verrattuna tunnelma hotellissa ja koko Bad Gasteinissa on hyvin erilainen kuin talvella. Lumiaikaan ihmisiä on enemmän ja selkeästi riehakkaammalla tunnelmalla. 

yoko-1

Perinteistä hiihtämään

Muutaman vuoden ajan väkisinhiihtimien valmistajat ovat tuoneet tykö sivakoita, joita ei tarvitse juurikaan voidella. Olen tervehtinyt kehitystä ilolla, sillä perinteisen hiihto on jäänyt olemattomiin, kun en ole erityisen viehättynyt voidepurkkibileistä.

Yokon Optigrip sukset näyttävät tavallisilta suksilta. Pohjaa läheltä tihrustaessa siinä näkee pienen karheuden. Suksien mukana tuli myös pari purkkia ”litkuja”, joiden tarkoitus on pitää suksen pohja puhtaana ja toimintakykyisenä. Litkujen käyttäminen on helppoa. Purkeissa on oma pieni sieni, jolla sivellään suksen pohjaa ja annetaan litkun kuivua. Ja sitten ladulle.
yoko-4Poikkeuksellisesti testi kesti melkein koko viime talven, tai siltä osin mitä sitä Etelä-Suomessa oli. Ensi potkuista alkaen pidon tunsi. Ei tarvinnut pelätä lipsumisen myötä uhkavaa selän venähtämistä. Minua varoiteltiin kanssahiihtäjien toimesta siitä, että pakkasella suksi ei toimi. En voi allekirjoittaa epäluuloa, joskin kylmin keli taisi olla -10 asteen hujakoilla. Ainut kerta, kun hiihto muuttui tuskaisaksi, oli nollakelissä, jolloin satoi uutta märkää lunta ladulle. Se tarttui kuin takiainen suksen pohjaan. Vaikeuksia näytti olevan muillakin hiihtäjillä, joten en ollut ainoa kirosanavarastoa tyhjentävä väkisinhiihtäjä ladulla.
Se, että sai potkaista vauhtia huolettomasti, toi hymyn huulille. Pertsa voikin olla kivaa!
Testisukset olivat varustettu Rottefellan siteillä. Sen kummemmin en osaa siteitä arvioida muuten kuin, että hyvin toimi. Kosteana kertyvää lunta sai poistella siteestä, että monosta ennen monon kiinnittämistä.
yoko-1Kuulin ”varmalta taholta”, että Kiteen Suksitehtaan osakas, entinen ammattihiihtäjä, oli testannut tuotteitaan eri keleillä. Vertailukohtana oli maajoukkueen huoltamat, ”viimeisen päälle”, kisasukset. Keskimääräinen ero oli ollut 10 sek/km. Kilpasuksiksi Optigripeistä ei siis ole, mutta erinomainen helpotus harrastajahiihtäjälle. Yokojen myötä luisteluhiihto jäi taka-alalle, joten Optigrip ajaa asiansa, suorastaan mainiosti.

Perinteinen hiihto on mitä mainioin liikuntamuoto, joka on kehnoista talvista huolimatta kovassa nosteessa. Ainakin kalliimmat kisa- ja aktiiviharrastajan sukset ovat olleet monena talvena loppuun myydyt.

Viime talvena markkinoille tulvahti myös erilaisia nousukarva-teknologiaan pohjautuvia vaihtoehtoja perinteisen hiihtäjille. Niistä kuului myös hyviä kaikuja, muutaman soraäänen lisäksi. Pitänee kokeilla itse.

Maastohiihdossakin pidetään erilaisia testipäiviä. Niitä kannattaa hyödyntää, jotta löytää itselle parhaiten soveltuvan parin. Suksimallien sisälläkin on eroja, esim. eri painoisille hiihtäjille on eri jäykkyyksiä tarjolla. Väärän suksen valinta voi siis karahtaa kivelle kalkkiviivoilla. Kannattaa ostaa sukset sieltä, missä on ammattitaitoinen palvelu.
yoko-2Yhtenä testipaikkana toimi Vuokatin mainiot ladut. Niistä, kuten Ylläksenkin laduista pidetään erittäin hyvää huolta.

Messila-23

Testaa ennen ostoa

Messila-12Messilässä järjestettiin 16.1.2016 Scandinavian Outdoor Storen alppisuksien testipäivä. Usean merkin testipäivät ovat nykyään harvinaista herkkua. Edellinen oli useiden arvailijoiden mielestä n. 10 vuotta sitten järjestetyt edesmenneen Skimbaaja-lehden testikeskuskiertueet. Messilään oli tuotu testattavaksi kuuden eri merkin suksia: Atomic, Black Crows, Black Diamond,  Elan, Salomon sekä Völkl, yhteensä 115 paria.Messila-8Testipäivän idea on yksinkertainen. Osta hissilippu, valitse sukset, joita haluat testata ja lähde mäkeen. Muutaman laskun jälkeen voit vaihtaa sukset seuraavaan kiinnostavaan suksipariin. Testaaminen on ilmaista. Erittäin kuluttajaystävällistä!
Messila-5Hiihtokeskuksilla on useimmiten edustamistaan merkeistä jonkinlainen testisetti. Sitä pidetään monin paikoin vuokraamoissa sen verran piilossa, että vain tietoisimmat asiakkaat osaavat testisuksia kysyä.

Sukset ovat kehittyneet jatkuvasti viime vuosina. Muutama vuosi sitten huudettiin kohotettujen keulojen ja kantojen, eli ns. rockerin, perään. Pahimmillaan muoti tuotti melkoisia keinulautoja markkinoille. Nyt pahin rocker-vouhotus on ohitse. Kärjissä sitä edelleen käytetään kääntyvyyden helpottamiseksi. Kantarockeria on tarjolla joko erittäin maltillisena versiona tai selkeästi voimakkaammin kohotettuna erikoismallina takaperin laskeville ja hypyistä alas tuleville temppuilijoille.

Messila-32

Suksien valmistusmateriaali kirjo on kasvanut. Puu on edelleen suosituin perusraaka-aine, jonka ominaisuuksia täydennetään alumiinilla, hiilikuidulla, titaanilla tai Headin tapauksessa jopa grafeenilla. Modernit materiaalit ovat tehneet suksista yhä kevyempiä, suorituskyvyn kuitenkaan kärsimättä. Keveys myös vähän hämää vanhanliiton laskijaa, jolle paino=suorituskyky.Messila-45

Yhä useammin sukset kuitenkin ostetaan nettikaupasta, jossa kokeilun mahdollisuutta ei ole. Mikäli vain mahdollista, suosittelen kokeilemaan erilaisia suksia ennen ostopäätöstä. Ja mikäli kotimaisen myyjän hinta ei ole täysin kuutamolla, suosi suomalaista. Ulkomaisesta nettikaupasta tilattuihin suksiin tulee useimmiten lisätä myös siteiden kiinnitys- sekä ensihuolto kustannukset. Loppulasku, ennen mäenlaskua, voi kääntyä selvästikin kotimaisen vaihtoehdon eduksi.Messila-42Toinen, tosin nykyisin harvinainen, haaste on tuotteen laatu. Aina silloin tällöin tehtailta tulee epäkelpoa kapulaa. Pieni kierous tai kantin koholla oleminen saattaa läpäistä tehtaan laadunvalvonnan. Nämä viat huomaa useasti vasta laskiessa. Ulkomaiselle nettikaupalle tuotteen palauttaminen, kun siihen on jo siteet ruuvattu voi olla mielenkiintoinen kokemus.Messila-95Lähtökohtaisesti kaikilla merkeillä on hyvät sukset jokaiselle laskijalle. Pieniä eroja kuitenkin löytyy, lähinnä materiaalien käytön osalta. Jollain merkillä voi esim. hiilikuitujäykisteet olla vain hitusen siteiden yli, toisella melkein koko suksen matkan. Nämä pienet eroavaisuudet antaa suksille pienen oman mausteensa. Ei olemassa yhtä hyvää suksea. On olemassa hyviä pareja laskijoiden ja eri suksien kesken. Itselle sopiva pari kannattaa valita huolella.Messila-36Tuotemerkeille, jotka lähtevät pitämään testipäivää, annan vinkin. Panostakaa henkilökuntaan. Asiantuntevat asiakaslähtöiset persoonat antavat tuotemerkistä huomattavasti paremman mielikuvan, kun ”jokupaikallinenjätkä”, joka on suksien luona rahan voimalla raahattuna. Asiakkailla on näin digiaikakaudella paljon tietoa varusteista. Fraasipankkiiri jää nopeasti tietävän asiakkaan tallaamaksi. Toinen tärkeä ominaisuus on kiinnostus ihmisistä. Oikean laskutavan ja -paikan kartoittaminen auttaa laskijaa löytämään unelmiensa kapulat. Sopivat välineet lisäävät mukavan lajin tuomaa mielihyvää. Samalla lajimme saa lisää alamäen ilosanomansaattajia.   Messila-56

Messilä tarjosi testille mainiot puitteet. Aurinkoinen pakkaspäivä ja hyväkuntoiset rinteet. Siinä kelpasi spekuloida välineiden eroista ja nauttia kartanotunnelmasta.

Dyedron Jacket Man_standing

Ympäristöä kunnioittava lasketteluvaate

BadGastein-111Ulkoiluvaatteiden ympäristöystävällisyys on noussut viime vuosina suuresti esille muun ympäristöbuumin mukana. Suurin yksittäinen syy tähän on useista ulkoiluvaatteista, eritoten fleeceistä, irtoavat pienet pfc-yhdistehiukkaset (yksinkertaistettuna mikroskooppiset muovihiukkaset), jotka pesujen yhteydessä kulkeutuvat vesiin ja sieltä ihmiskehon sisäpuolelle. Myös vaatteiden valmistukseen liittyvät eettiset asiat ja energian kulutus on alan vastuullisuuskeskusteluissa mukana.  BadGastein-37Taisteluun pfc-yhdisteitä vastaan on ryhtynyt mm. Nikwax tarjoamalla erilaisia vesiliukoisia kyllästeitä, joiden avulla esim. puuvillasta saa sään kestävän. Saman suuntainen lähestyminen on ruotsalaisella Fjällrevenillä, jonka tiukasti kudottu puuvilla/polyester-sekoitekangas käsitellään keliltä suojaavaksi määräajoin ympäristöystävällisellä Greenland-vahalla.G58488002_58N_side

Peak Performance on lähestynyt ympäristön kuormitushaastetta toisesta näkökulmasta tarjoten huoltovapaamman vaihtoehdon. Kankaita värjätessä kuluu valtavasti energiaa värjäysveden lämmittämiseen. DryDye® on neljässä vuodessa kehitetty teknologia, jossa teknisen kankaan värjäämisen ei missään vaiheessa tarvita tippaakaan vettä. Siinä väri laitetaan kankaaseen paineistetun hiilidioksidin avulla. Menetelmän avulla energiaa kuluu 50% vähemmän, värjäämiseen liittyviä kemikaaleja tarvitaan 50% vähemmän ja hiilidioksidipäästöt ovat jopa 75% pienemmät, kuin perinteisin keinoin värjätyissä ulkoiluvaatteissa. Lisäksi näissä Dyedron-vaatteissa käytetty kangas on  pfc-yhdisteistä vapaista kierrätysmateriaaleista tehty. BadGastein-128

Kun Peak Performancen Dyedron mallisto lanseerattiin Münchenin Ispo 2015 messuilla. Tapasin kilpailevan merkin tuotantopäällikön kanssa ja keskustelimme Peak Performancen uutuudesta. Hän luonnehti DryDyea ”game changeriksi”. Liki kaikki vaatteiden valmistus on keskittynyt Aasiaan. Maanosassa on lähes kaikkialla puutetta puhtaasta vedestä ja energia tuotetaan useimmiten kivihiilellä. DryDye tuo helpotusta kumpaankin huoleen, säästää vettä ja vähentää merkittävästi kivihiilen tuomia hiilidioksidi- ja sen muita haitallisia päästöjä. G58488003_57T_mainDyedron takki ja housut tuntuvat normaaleilta topatuilta lasketteluvaatteilta. Ulkoasu on selkeän pelkistetty. Ominaisuuksia kuitenkin on, kuten lumilukot, säädettävä huppu, ventilaatiovetoketjut, sekä useita taskuja. DryDye® värjätyn kierrätyskankaan lisäksi ympäristöä on huomioitu käyttämällä kierrätysmateriaaleista tehtyä Thermo Cool™ vanua, vetoketjut on valmistettu kierrätyspolyesterista ja hihojen ja lahkeiden Velcro-kiinnitystarrat ovat myös kierrätysmateriaaleista tehty. Vaate on elinkaarensa päättyessä mekaanisesti kierrätettävä. Numerot kertovat vaatteen olevan hengittävä 10 000 g/m2/24h sekä vedenpitävyydestä kertova vesipilariarvo 10 000 mm. Kumpikin arvo on yleisesti hyväksi havaittuja ja riittäviä lukuja lasketteluvaatteissa kehnommillakin keleillä.BadGastein-38Joulukuussa 2015 testasimme kahdeksan toimittajan voimin Dyedron lasketteluvaatteita Bad Gasteinissa. Testipäivinä sää oli mitä mainioin, joten puvun keliltä suojaavat ominaisuudet jäivät kokeilematta. Ventilaatiovetoketjut olivat sitä vastoin käytössä, kun alppiaurinko lämmitti todella mukavasti. Pelkistetystä ulkoasusta huolimatta, kukaan ei jäänyt kaipaamaan mitään lisäominaisuuksia pukuun. Perustyylikäs estetiikka mahdollistaa takin käyttämisen myös normiarjessa. Video testireissulta: BadGastein_videoBadGastein-60Peak Performancen Dyedron mallisto kattaa nyt naisten ja miesten laskettelu takin ja housut sekä
t-paidat. Värivaihtoehtoja on kolme: musta, pinkki sekä flame-punainen. Mallisto täydentyy ja värivaihtoehdot lisääntyvät kaudelle 2016/17.BadGastein-68

Katso Video vedettömästä Drydye™ teknologiasta. 
Suuri ympäristöteko edelleen on, että ostaa tuotteita, jotka kestävät pitkään. Dyedron vastaa ensituntumalta myös tähän haasteeseen.

Dyedron Jacket Man_standing

BadGastein-116

Atomic ympäristön asialla

Firma_luftaufnahme_12_01Atomicin, tai nykyisin Amer Sportsin, suksitehdas Itävallan Altenmarkissa on yksi talviurheiluvälineteollisuuden ympäristöasioiden edelläkävijöistä. Atomicin lisäksi tehdas tekee myös muita Amer Sportsin tuotemerkkien varusteita, kuten Salomonia ja Volantia. Ympäristön huomioiminen on kasvanut tärkeäksi osaksi kilpailua. Eritoten Keski-Euroopan markkinoilla uskottava ympäristöohjelma on ollut jo jonkun vuoden pakollinen osa liiketoimintaa, mikäli mielii suurten urheilukauppojen hyllyille tuotteita ylipäätään saada.

Toinen tärkeä vaikuttaja on kuluttajien, eritoten keski-eurooppalaisten, kiinnostus tuotteiden vastuullisesta puolesta, lajiominaisuuksien lisäksi. Kolmas on raha. Kun tuotteet tehdään energiatehokkaammin ja materiaalit kierrätetään huolellisemmin, niin säästyy ympäristön lisäksi selvää rahaa.BadGastein-116

Altenmarkin tehdas on saanut tunnustusta ympäristönäkökohtien huomioimisesta Itävallan maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesihuoltoministeriöltä (BMLFUW). Laitoksen kaikki lämpöenergia tuotetaan sen läheisyydestä saatavalla biomassalla. Tehtaan jätteestä 48% kierrätetään jollain tavoin. Ympäristöprojektin myötä tehtaan jätemäärä on vähentynyt 11% vuoden 2012 tasosta. Ympäristöohjelma oli alkanut jo ennen vuotta 2012, joten vertailuluku antaa vähän väärän mielikuvan, kuinka paljon jätemäärä on todellisuudessa vähentynyt.
Atomic_Produktion-0310_rgbAmer Sportsin ympäristöohjelma on kauttaaltaan hyvin kattava. Henkilökunnan matkustaminen tehdään hyvin harkiten ja moniin pieniinkin ympäristön huomioimisiin, kuten vaikka papereiden tulostamiseen, on ohjeistukset. Ympäristön huomioiminen on laskettelun, ulkoilma-alan ja koko ihmiskunnan elinehto. Kun suuri yksikkö tehostaa toimintaansa se tarkoittaa suuria säästöjä, kuten tonneja vähemmän hiilidioksidipäästöjä tai rekkakuormittain vähemmän kaatopaikkajätettä. Siksi Amer Sportsin tehtaan tekemä työ ympäristön hyväksi on hyvin konkreettista.
BadGastein-112

Laskettelusuksen valmistuksessa on mallista riipuen noin 50 käsityövaihetta. Täysautomaattiset linjat vaatisivat noin sata kertaiset valmistusmäärät. Tämän johdosta myös henkilökunnan sitouttaminen ympäristöohjelmiin on hyvin tärkeä asia. Hukkapaloja tai poistettavia sekundatuotteita syntyy vähemmän motivoituneella henkilöstöllä. Prosessien onnistuminen ratkeaa aina viime kädessä ihmisten valintoihin tai huolellisuuden määrään. Tulosten perusteella Amer Sports on onnistunut tälläkin saralla.
AtomicProduction-0215
Kävin kahdeksan toimittajan kanssa testaamassa Atomicin uusimpia tuotteita Bad Gasteinissa  STS-Alppimatkojen reissulla joulukuussa 2015. Omiin jalkoihin löytyi Atomicin Vantage 90 all mountain-sukset ja Redster pro 120 monot. Suksissa on kevyt puuydin, jota on jämäköity titaanilaminaatilla ja hiilikuituverkolla. Testilaskut tehtiin hyväkuntoisilla hoidetuilla rinteillä, joissa suksi oli eloisa ja herkkä. Kovassa rinnelaskussa suksi hieman sorti, mikä ei ole yllätys. Kyseessä on yleissuksi kaikkiin olosuhteisiin. Näillä testilaskuilla Vantage on hyvä, kevyt ja ketterä all mountain suksi, josta on kaveriksi ihan rapsakoihin rinnelaskuihin. Pehmeän lumen ominaisuuksia ei päästy tällä reissulla kokeilemaan.

untitled-1Monot ovat 97 mm lestillä, jämäkät racing-henkiset monot, jotka tuntuivat omien vapaalaskumonojen jälkeen pataraudoilta. Monot laitettiin jalkaan ilman asianmukaista lämpömuokkausta.Käytössä ne kuitenkin joustivat kuormitusmäärän kasvaessa. Soljet ovat jämäkät ja helppokäyttöiset myös hanskat kädessä. Sisäkenkä tuntui miellyttävältä ja lämpimältä. Monossa on perinteiset kanttikulman ja kallistuksen säädöt, jotka jäivät sujuvasti kokeilematta. Laskiessa jalan liike välittyi jämäkästi eteenpäin, kuten kisamonoissa kuuluukin.AE5012860_REDSTER_PRO_120_jpgToimittajaryhmä testasi kaikenlaisia Atomicin ja Salomonin suksia sekä monoja, monenlaisin valmiuksin. Testin jälkeen moni toimittaja kertoi menevänsä monokauppaan. Modernit monot ovat selkeästi keveyemmät ja mukavammat, mutta silti suorituskykyisemmät kuin esim. 10 vuotta vanhat. Vapaalaskumonoista tutut kävelyvapauttimet sekä kumipohjat lisäävat käyttömukavuutta huomattavasti. Ympäristöasioiden huomioiminen ei ole vienyt terää tuotekehitykseltä. 
BadGastein-146

BadGastein-9

Tyylikäs Bad Gastein

BadGastein-133Bad Gastein on suomalaisten suosituin alppikohde. STS Alppimatkat on Suomen ylivoimainen markkinajohtaja hiihto- ja alppimatkoissa. Heidän ykköskohde on Bad Gastein, jossa heillä on kuusi omaa hotellia, tunnetuimpana Hotel Salzburger Hof. Kaikki STS:n hotellit ovat vierekkäin, joten ero niiden kesken on lähinnä tunnelmassa, tasokkaita kaikki.  Niissä on hiihtäjän hyvä olla. Ski Lodge Reinekessä on suomalainen hotellinjohtaja Hanne Mäkinen.

BadGastein-183

Olen käynyt Bad Gasteinissa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran lasten kanssa joulua viettämässä ja toisen joulukuussa 2015 toimittajaryhmän isäntänä. Matkan teemana oli ekologinen alppimatkailu. STS:n lisäksi matkalla esiteltiin Peak Performancen, Atomicin ja Salomonin ympäristöpanostuksia. Niistä enemmän blogissani lähipäivinä.BadGastein-48

STS on panostanut ympäristön huomioimiseen hyvin paljon, eritoten Bad Gasteinissa. Kohteisiin lennetään moderneilla vähemmän polttoainetta kuluttavilla koneilla, rakennusten lämmityksessä hyödynnetään alueella olevia kuumia lähteitä, ravintoloissa käytetään mahdollisimman paljon paikallisia tai lähialueiden tarjoamia raaka-aineita. Viinivalikoimasta löytyy paikallisia luomuviinejä, jotka kelpasivat kranttuina tunnetuille toimittajille mainiosti, positiivisin arvioin. No, tunnetusti ilmainen alkoholi on toimittajan lempijuoma, mutta muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla.BadGastein-72

Tällä kertaa toimittajaryhmä oli mitä mainioin, eikä toimitajuuteen liittyvää peruskyynisyyttä ollut havaittavissa missään vaiheessa matkaa. Reissumme pohjautui STS:n pikkujoulumatkaan, joka alkoi sunnuntaiaamulla päättyen myöhään tiistai-iltana. Bad Gasteinin sijainti reilu tunnin etäisyydeltä Salzburgin lentokentältä tekee siitä Alppien helpoimmin tavoitettavia kohteita. Perillä odottaa visuaalisesti erilainen alppikohde. Bad Gasteinin rakennuskanta on reilu sata vuotiaita useampi kerroksisia kivirakennuksia. Talot on rakennettu jyrkälle rinteelle, joka luo Bad Gasteinille ominaisen piirteen. Aina, kun lähtee johonkin suuntaan kulkemaan saa mennä ylä- tai alamäkeen.BadGastein-11Alkukaudesta johtuen kaikki rinteet eivät olleet vielä avoinna, mutta laskettavaa riitti hyvin vierailumme ajan. Avatut mäet olivat huippukunnossa, koko päivän. Bad Gasteinissa on erittäin moderni lumetusjärjestelmä, jolle kuuluu suuri kiitos avatuista rinteistä. Kylä on korkealla, 1002 metrissä, huiput reilun kilometrin korkeammalla. Korkeus auttaa talven tekoa ja tuloa sekä jatkaa talvea keväällä usealla viikolla. Kauden alku oli Alpeillakin lämmin ja monissa keskuksissa viivästynyt normaalitalvien aikatauluista. BadGastein-79Bad Gastenia ympäröivässä Gasteiner-laaksossa on laskettavaa 220 km, joka riittää himolaskijalle mainiosti muutamaksi päiväksi. Rahtusen kallimmalla Skiamade hiihtolipulla rahan vastineeksi 760 kilometriä rinnehubaa. Se kattaa lähilaaksojenkin hiihtokeskukset, joihin pääsee kohtuulisen hyvin juna tai linja-autokyydityksin. Bad Gasteinin vieressä sijaitseva Sportgastein rajoittuu Hohe Tauernin kansallispuistoon tarjoten oivia mahdollisuuksia puuterilumen pöllytykseen, mikäli luontoäiti on hoitanut riittävän lumetuksen.BadGastein-71Vierailun lyhyydestä johtuen pysyttelimme hotellimme läheisyydessä sijaitsevan modernin Stubnerkogel-hissin viereisillä rinteillä sekä Schlossalmin alueella. Monipuoliset rinnevaihtoehdot tarjosivat haasteita ryhmämme kaikentasoisille laskijoille.BadGastein-20Monesti porukka ratkaisee, onko reissussa kivaa vai kiristelyä. Tällä keikkalla oli kivaa, ei tuntunut työltä oikeastaan yhtään. Homma pelasi joka osa-alueella ja porukka viihtyi. Etukäteen ei voi tietää, miten 12 osin toisillensa tuntematonta ihmistä tulee toistensa kanssa reissussa toimeen. Nyt yhteinen sävel löytyi heti. Ansiota hyvälle yhteishengelle voi jakaa Saltzburger Hofin hienoille puitteille, mainioille makuelämyksille, Bad Gasteinin hyväkuntoisille rinteille sekä alppiauringolle. Eikä siellä Silver Bullet-ravintolan after skissäkään varsinaisesti tylsää ollut.  Huippujengiä huippumestassa!untitled-1

(kuva: Sanna Wallenius)
Alussa kerroin, että kävin Bad Gasteinissa silloin melkein neljä ja kuusi vuotiaiden lasteni kanssa.  Heille vierailu oli myös suuri nautinto. Lastenrinnealueet, Saltzburger Hofin lastenhuone ohjattuine ohjelmineen sekä hotellin kylpylä olivat jälkikäteen puhuttuna suurimmat reissunautinnot.  Eritoten se kylpylä!BadGastein-203Kummallakaan vierailulla en ole ennättänyt käydä Bad Gasteinin kuuluisassa luonnovesikypylässä Felsenthermessä.  Kuvien ja tarinoiden perusteella ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

BadGastein_video